Enchanted Arms (arvostelu, Xbox 360)

Miltä kuulostaisi astua Atsuman - Yokohoman yliopistossa Enchanting:ia opiskelevan piikkitukkaisen ja umpityhmän sankarin - joka rakastaa yksinkertaisia asioita kuten bilettämistä ja hyvää ruokaa - rooliin? Kun heitetään soppaan elegantti älykkö ja ylimielinen umpihomo, sankarimme kadonnut koira, Atsuman mystinen käsi ja 1000-vuotinen Golem-sota, saadaan käyntiin viihdyttävä seikkailu, jossa pahaa enteilevät lähtökohdat unohtuvat yhtä nopeasti kun sankarimme taito kiivetä ylös tikapuita. Enchanted Arms näyttää närhen munat suuren tuotannon ylidramaattisille ja kaavoihin kangistuneille japsiropeille.

Juonen punainen lanka Enchanted Arms:ssa on sitä samaa ikuista hyvän ja pahan välistä taistelua. Kaikkia todennäköisyyslakeja noudatellen Atsuma onnistuu herättämään voimakkaan Devil Golemin, ja näin ollen uusi sota sarastaa horisontissa. Maailmanpelastamisen sivussa sankariamme motivoi kaapatun ystävän vapauttaminen, sekä Atsuman mystisen käden salaisuuden selvittäminen.



Peli alkaa löysästi, mutta ensimmäisen luvun jälkeen homma nousee uudelle tasolle ja pelin kenties nautittavin aspeksi - nelihenkiseksi kasvavan ydinryhmän välinen kemia yliampuvalla ja ennalta arvaamattomalla dialogilla puhkeaa kukkaan. Keskustelua on paljon ja se on tyystin erilaista mitä tämän genren peleissä on tottunut näkemään. Enchanted Arms:in asenne ja huumori jatkuu samanlaisena aina loppuanimaatioon asti; valittu tyyli jakaa varmasti mielipiteitä eikä sovi kaikkien makuun. Liki 60 tunnin läpipeluun aikana hörähtelin äänekkääseen nauruun useammin kuin kerran, alkaen rautalangasta väännettyyn "Paina nappia A jotta laatikko hajoaa. Saitko?" - "Kyllä, painan siis nappia A, jotta laatikko hajoaa, helppoa!" kaltaisesta kuittailusta "Ketä kiinnostaa, me voitimme!" tyyliseen läppään suurten kysymysten äärellä.

Kuten missä tahansa RPG:ssä, myös Enchanted Arms:in oleellisia osa-alueita ovat hahmonkehitys ja taistelu. Atsuman lisäksi ryhmässä voi matkustaa kerralla seitsemän hahmoa, joista taistelussa on mukana aina neljä. Ryhmän kokoonpanoa voi muuttaa kaupoissa, joita on ripoteltu ympäri Enchanted Arms:in maailmaa aina syrjäisimpiä luolaholveja myöten.

Vuoropohjaiset taistelut alkavat pomomatseja lukuun ottamatta tyhjästä ja taistelua on paljon. Sen vuoksi onkin hyvä, että taistelu toimii todella näppärästi. Taistelualue on jaettu kahteen 3x4 kokoiseen ruudukkoon, jossa toisella puolella ovat viholliset ja toisella puolella oma ryhmä. Kuvakulmia ruudukon tarkasteluun on useampi, mutta mikään niistä ei täysin vakuuttanut selkeydellään. Yllätyshyökkäyksiä lukuun ottamatta taistelu alkaa antamalla omalle ryhmälle käskyt liikkua ja käyttää taitoja tai tavaroita. Tämän jälkeen katsotaan nätit taisteluanimaatiot ja odotetaan, että vihollinen tekee saman - olettaen että yksikään jäi henkiin.



Kautta seikkailun, mutta etenkin pelin alkupuolella taistelut ovat helppoudessaan läpihuutojuttuja, jolloin maino pikakelaustoiminto tulee tarpeeseen. Pikakelauksella tietokone antaa käskyt ja animaation nopeutta voi jouduttaa. Jos jatkuva taistelu ei miellytä, voi kasinolta löytyvillä minipeleillä tienata pelimerkkejä ja ostaa tukitaidon, jolla satunnaiset taistelut on mahdollista välttää kokonaan. Lisäksi taisteluista pääsee lähes poikkeuksetta juoksemaan karkuun muutaman elinpisteen menetyksellä. Koska vastustajan puolelle ei voi liikkua ja taidosta riippuen sen kantomatka on rajallinen - kuten myös taisteluihin valittujen taitojen määrä - mättämiseen tulee mukaan mukavaa taktista elementtiä.

Taistelun jälkeen osumapisteet ja mana palautuvat täysiin, mutta elinvoimapisteet eivät. Hahmojen elinvoima (vitality) vähenee jokaisella taistelukierroksella tai aina kun hahmot ottavat heviä. Kun elinvoima laskee nollaan, hahmon osumapisteet ja mana eivät enää regeneroidu uuteen taisteluun, jolloin ryhmän kokoonpanoa on joko muutettava, juotava elinvoimapulloja tai vierailtava elinvoiman latauspisteellä. Kauppojen tavoin myös latauspisteitä löytyy suhteellisen turvallisin väliajoin, mikä laskee tarvetta varioida ydinryhmän kokoonpanoa.

Valtaosalla hahmoista on oma erikoiselementtinsä (vesi, ilma, maa, tuli sekä valo ja pimeys). Kuten arvata saattaa, jokaisella elementillä on oma vastavärinsä, jolloin kipua iskuista tulee tuplamäärä. Ihmishamoille saa pelin aikana parempia esineitä, mutta ainoastaan yhtä tyyppiä kullekin hahmolle. Esimerkiksi siinä missä Atsumalla paranee nyrkki, saa Yuri parempia pistooleita. Muita varusteita ei ole ja inventaario täyttyy lähinnä erilaisista elinvoimaa sekä manaa palauttavista pulloista.



Taisteluista palkinnoiksi saatavilla taitopisteillä (tai kaupasta ostettavilla kalliilla taitojalokivillä) voi nostaa vaikkapa hahmon elinvoimaa, liikkuvuutta tai suoran vaurion määrää. Rahalla ostetaan parempia taitoja, ellei satu löytämään niitä arkuista tai loppuvastustajilta. Taitoja on kahta tyyppiä; toiset ovat jatkuvasti päällä olevia tukitaitoja (kuten myrkytyksen pysyvä neutralisointi tai halvaantumisen estäjä) ja toiset taistelutaitoja, joiden käyttö kuluttaa manapisteitä. Tämän lisäksi ihmishahmot oppivat hillitöntä tuhoa tekeviä EX-supertaitoja, joiden käyttäminen vaatii manan lisäksi EX-mittarin lataantumista taisteluiden lomassa.

Neljän ihmissankarin lisäksi pelissä on yli 100 golemia. Golemeja saa kerättyä mm. voittamalla niitä taisteluissa tai ostamalla kaupasta. Jokaisella golemilla on etukäteen määrätyt taidot, joita ei voi muuttaa. Sen sijaan taitopisteitä golemeillekin voi jakaa haluamallaan tavalla. Osa golemeista on
muita suurempia, jolloin taistelussa liikkumisen näkökulmasta joutuu tekemään välillä kiperiä valintoja. Golemit on kaikin puolin toteutettu ja suunniteltu hyvin. Miinusta tulee siitä, että peli ei palkitse juuri millään tavalla golemien tai täydellisten tuhokombinaatioiden metsästämisestä. Pelin kaikki achievementitkin (25 kappaletta) kun perustuvat ainoastaan juonen läpäisyyn. Läpipeluun jälkeen ei voi enää palata harrastamaan grindaustakaan; rehellisesti sanottuna ilman porkkanaa ei tekisi mielikään.

Audiovisuaalisesti Enchanted Arms on hyvää keskitasoa. Paikoin ympäristöt ovat kauniita, paikoin vähemmän näyttäviä. Maailma suurkaupunkeja myöten on poikkeuksetta autio, fysiikka- tai säämallinusta ei ole, eikä laajasta maailmasta löydy laatikoita, arkkuja, latauspisteitä ja kauppoja lukuun ottamatta juuri mitään mielenkiintoa herättävää. Isossa maailmassa pelin ääninäyttelyä on haukuttu reippain sanoin, mutta hieman syyttä. Mielestäni sekä englannin- että japaninkielinen ääniraita sopivat pelin dialogin henkeen varsin hyvin. Muusikit ja ääniefektit ovat parempaa keskitasoa poislukien pidemmän päälle erittäin ärsyttäväksi käyvä Conan-henkinen taistelumusiikin teema.



Pelattavuus aina taistelun kulkua myöten on toteutettu hyvin. Päätason valikoiden käyttöliittymä vaikuttaa aluksi hieman sekavalta ja monimutkaiselta, mutta sen hallinnan oppii suhteellisen nopeasti. Erittäin suurena bonuksen muihin JRPG:hin verrattuna Enchanted Arms:ssa on kahdeksan vapaata tallennuspaikkaa. Saven voi tehdä taisteluita lukuun ottamatta milloin haluaa. Tästä kahdeksan hurraahuutoa From Softwarelle. Enchanted Arms tukee myös moninpeliä Xbox Live:n kautta; ilmeisesti tarkoituksena on mättää vastustajaa turpaan golemeilla, mutta useasta yrityksestä huolimatta en löytänyt livestä ainuttakaan vastustajaa.

Enchanted Arms on itsensä näköinen ja persoonallinen JRPG. Sen huumori ei varmasti sovi kaikille ja peli ei helppoudessaan miellyttäne haasteita etsivää veteraanipelaajaa. Muille pelitunteja kertyy varmasti koko rahan edestä mikä on hyvä asia, sillä jällenpeluuarvoa ei juurikaan ole. Pienellä viilauksella Enchanted Arms:ssa olisi ollut jopa todellista kulttiklassikko-ainesta. Puutteista huolimatta se on silti erinomainen peli ja toistaiseksi myös ainoa Euroopassa julkaistu JRPG Xbox 360:lle.

Arvosana:
88/100